VAROITUS: Seuraava teksti voi provosoida sinua. Se voi saada sinut ärsyyntyneeksi, turhautuneeksi tai pyörittelemään silmiäsi. Saatat jopa tuhahtaa ääneen, että eipä tuokaan tajua tilanteestani yhtään mitään. Ja olet oikeassa, vain sinä olet oman elämäsi asiantuntija. Turhautuneisuuden ja ärsyyntyneisyyden tunteet ovat oikeutettuja ja aitoja – mutta mitä niiden taakse kätkeytyy? Mikä on se perimmäinen tunne, joka haluaa tulla kuulluksi, mutta joka piiloutuu ärtymyksen ja turhautuneisuuden alle? Mitä sisimmässäsi herää tämän tekstin aikana? Mikä osa sinussa haluaa tulla näkyviin?

Jokainen ihminen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.

Kuvitellaanpa seuraava tilanne. Ostat uuden auton. Supersiistin ja überkalliin menopelin, josta tulee nopeasti silmäteräsi. Huollatat autoasi säännöllisesti, pidät huolta sen maalipinnasta ja imuroit roskat autosta vähintään joka toinen kuukausi. Muistat vaihdattaa auton renkaat ajoissa ja tarkistat ilmanpaineet useammin kuin kerran vuodessa. Huolehdit autostasi ja tarkistat, että se on kaikin puolin kunnossa ja valmiina uusiin seikkailuihin. Ymmärrät, että autosi kaipaa säännöllistä huolenpitoa ja hoivaamista. Huolehdit autostasi, mutta muistatko/ehditkö/ymmärrätkö huolehtia myös itsestäsi?

Antamani esimerkki ei välttämättä kirjaimellisesti päde juuri sinun elämääsi – voihan vallan hyvin olla, ettei sinulla esimerkiksi ole autoa tai olet ulkoistanut sen hoivaamisen esimerkiksi puolisollesi/lapsellesi/serkullesi. Auto voi olla sinun elämässäsi jotain muuta, jota vaalit ja kohtelet kunnioittaen. Samanlaista huolenpitoa, vaalimista ja kunnioitusta kaipaa myös tärkein pääomasi: sinä itse ja sinun oma hyvinvointisi.

Me ihmiset olemme siitä kummallista porukkaa, että usein ymmärrämme jonkin merkityksen vasta siinä vaiheessa, kun se jokin ei enää pelaa. Kun esimerkiksi selkäkipu vyöryy päälle kuin terävä hyökyaalto, tulemme ymmärtäneeksi, miten tärkeää selän hyvinvointi omalle terveydelle ja jaksamiselle onkaan. Voisi kuvitella, että selkäkivun näyttäytyessä ensimmäisen kerran, ymmärtäisimme alkaa vaalia ja huolehtia myös omasta hyvinvoinnistamme. Mutta kuinka monen käsi hakeutuukaan ensimmäiseksi särkylääkepurkkiin, kuinka moni suuntaakaan lääkärille etsimään helpotusta vaivoihinsa ja kuinka moni valittaa naapurille, kuinka ei saanut lääkäristä yhtään mitään apua, vaikka se selkä on niin samperin kipeä? Kuinka moni hakee ratkaisua tilanteeseensa ainoastaan ulkoapäin, eikä mieti, miten voisi itse parantaa omaa hyvinvointiaan?

Hyvinvointi on tärkein pääomasi. Mutta ilman hoivaamista ja vaalimista, panostamista ja säännöllistä huoltamista, se ei pysy elinvoimaisena.

Sinä olet vastuussa omasta hyvinvoinnistasi. Kukaan muu ei voi pitää huolta sinusta sinun puolestasi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että oman hyvinvoinnin kanssa pitäisi pukertaa hampaat irvessä yksin ja ilman apua. Ei, yksin ei tarvitse pärjätä. Monissa tilanteissa apu on välttämätöntä ja tarpeellista hyvinvoinnin edistämiseksi (ja se lääkärikäynti ja särkylääkepurkki on joissain tilanteissa oikeasti tarpeen). Mutta kukaan toinen ei voi ottaa apua vastaan sinun puolestasi. Kukaan muu ei voi päättää sinun puolestasi, että nyt sinun hyvinvointiisi panostetaan kaikin mahdollisin tavoin. Kukaan muu ei voi omilla valinnoillaan vaikuttaa sinun hyvinvointiisi.

Sinä voit vaikuttaa omaan hyvinvointiisi.
Sinun valintasi määrittävät hyvinvointiasi.

Mitä sinä teet oman hyvinvointisi eteen? Muistatko pitää huolen kaikista hyvinvointisi osa-alueista? Auto koostuu useista huollettavista osista – aivan samalla tavalla hyvinvointi muodostuu useasta eri palasta. Ei esimerkiksi riitä, että pidät huolta fyysisestä kunnostasi – myös mielesi kaipaa huolenpitoa ja hoivaa. Ja vaikka kuinka panostaisit sosiaaliseen elämänlaatuusi, et voi laiminlyödä fyysistä ja psyykkistä elämäsi osa-aluetta. Sillä toisin kuin autosi, sinä olet kokonaisuus - et vain kokoelma irtonaisia, vaihdettavissa olevia osia.

Kun autosi tarvitsee huoltoa, sinä teet päätöksen soittaa ja varata ajan huoltamolle. Samalla tavalla vain sinä voit tehdä päätöksen oman hyvinvointisi eteen. Kukaan toinen ei sitä voi tehdä.

Saavut kotiin töistä. Päivä oli pitkä ja rasittava. Väsyttää. Uni jäi lyhyeksi. Heräsit liian aikaisin tai menit liian myöhään nukkumaan. Jo kotiovella alkaa ärsyttää. Kuka on jättänyt TAAS kengät keskelle eteistä – ja miksi ihmeessä lapsen kurahousutkin ovat mytyssä lattialla?! Tömistelet vihaisena keittiöön. Puoliso makaa sohvalla ja lukee lehteä. SIIS MITÄ IHMETTÄ SE SIINÄ MAKAA – LAITTAISI EDES NE HOUSUT PAIKALLEEN! Räjähdät. Tiuskit ja huudat, raivot ja sätit. Puolessa välissä raivoamistasi puoliso laittaa kädet korvilleen ja lakkaa kuuntelemasta sinua. Lopputuloksena kaikilla on kurja ilta – eikä kukaan kuullut asiaasi tunnekuohusi takana.

 Vuorovaikutus on tärkeä osa arkea. Joskus, tai toisinaan jopa usein, vuorovaikutuksen keinot jäävät kuitenkin vaillinaisiksi. Asia jää kuulematta, tunne sanoittamatta ja ihminen kohtaamatta. Pahimmillaan seurauksena on kipeä konfliktitilanne, joka voi satuttaa ja haavoittaa syvältä. Kukaan tuskin tietoisesti haluaa satuttaa kipeästi lähimmäisiään, joten miksi niin, kuitenkin, kaikesta huolimatta, tapahtuu?

Vuorovaikutusta voisi verrata puuhun: vuorovaikutuksen juuret ulottuvat laajalle ja maaperä niiden ympärillä koostuu monista tekijöistä. Jo lapsena ihminen oppii tietynlaiset toimintamallit. Esimerkiksi jos lapsuudenperheessä huutaminen on ollut kommunikointikeino, jolla on saanut asiansa perille, ihminen todennäköisesti käyttää tätä keinoa myös myöhemmässä elämässään – ainakin jos ei tietoisesti muuta toimintatapaansa.

Opittujen toimintamallien lisäksi henkilökohtainen elämänhistoria, muiden toimintatavat ja tunnereaktiot luovat pohjan vuorovaikutukselle. Muun muassa elämän kipeät kokemukset ja muiden loukkaava käytös voivat saada yksilön muokkaamaan omaa vuorovaikutustyyliään: ihminen voi esimerkiksi pitää etäisyyttä toisiin ja vaikuttaa vaikeasti lähestyttävältä, koska hänen aiempi vuorovaikutushistoriansa on muovannut hänet sellaiseksi.

Vuorovaikutuspuun lehdet ovat erilaisia vuorovaikutuksen keinoja, joita ihminen omassa vuorovaikutuksessaan viljelee: millaista kieltä yksilö käyttää puhuessaan toisille, miten hän tuo tunteensa näkyviin, miten ottaa toisen ihmisen sanoman vastaan, miten kohtaa, miten kuuntelee, miten ilmaisee omaa asiaansa sanattomasti ja sanallisesti. Ilman tiedostavaa otetta ja oman vuorovaikutuksen tarkkailua puun juuret usein imevät maaperän ainekset suoraan lehtien rakennusaineiksi. Toisin sanoen on ihmisestä itsestään kiinni, siirtyvätkö vuorovaikutusmaaperän ainekset suoraan, ilman suodattimia, puun lehvästöön.

Niinpä puun tärkein osa – se, minkä varaan puu rakentuu ja pysyy pystyssä, muodostuu tietoisesta työskentelystä. Kun kiinnität huomiota omiin vuorovaikutustapoihisi tai opettelet uusia vuorovaikutuksen toimintamalleja, tarvitset tietoista työskentelyä. Tietoinen työskentely muodostaa vuorovaikutuspuun rungon – sen, mikä suuntautuu ylös ja yhdistää maaperän ja lehdet toisiinsa. Puun runko on mahdollisuus muokata ja muovata omaa vuorovaikutuskäyttäytymistä.

Jokaisen ihmisen vuorovaikutuspuu on hieman omanlaisensa. Joku on saanut jo lapsuudessa multavan ja hedelmällisen maaperän, jonka avulla on helppoa olla rakentavassa vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Joku toinen tarvitsee enemmän tietoista työskentelyä opetellakseen uusia toimintamalleja vanhojen toimimattomien toimintatapojen tilalle. Onneksi vuorovaikutusta voi aina harjoitella – eikä kukaan tule koskaan tässä(kään) asiassa valmiiksi.

Vuorovaikutuksen tietoinen harjoitteleminen vaatii aikaa, tahtoa ja tietoista työskentelyä. Mutta harjoitteleminen todellakin kannattaa! Harjoitellessasi vuorovaikutusta, voit vaikuttaa positiivisesti ihmissuhteisiisi, tulla paremmin kuulluksi ja kohdatuksi sekä, mikä parasta, vaikuttaa myös toisten ihmisten vuorovaikutustapoihin. Nimittäin se, millaisia vuorovaikutuksen tapoja sinä käytät, heijastuu suoraan toisten ihmisten vuorovaikutustapoihin – ei vain antamasi vuorovaikutusesimerkin avulla, vaan myös luomasi vuorovaikutusmaaperän kautta.

Niinpä niin! Sinun tapasi olla vuorovaikutuksessa on jollekin toiselle osa hänen vuorovaikutuspuunsa maaperää. Siispä, millaista maaperää sinä haluat luoda ympärillesi?

Kokonaisvaltainen hyvinvointi on käsite, jota näkee hyvin monissa asiayhteyksissä. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin avulla saatetaan mainostaa esimerkiksi liikuntapalvelua, lomamatkaa tai mielen hyvinvointiin keskittyviä palveluita. Hyvinvointi tuntuu olevan aika in ja pop. No, jokainen meistä kai haluaa voida hyvin. Mutta mitä kokonaisvaltainen hyvinvointi, tai lyhyemmin hyvinvointi, oikeastaan on? Mistä asiasta silloin oikeastaan puhutaan, kun puhutaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista? Ja miksi minä(kin) tituleeraan itseäni kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin asiantuntijaksi?

Harva kokonaisvaltaisella hyvinvoinnilla itseään markkinoiva tai sitä käsitettä käyttävä on oikeasti perehtynyt merkityksiin käsitteen takana. No, minä olen. Olen lukenut aiheeseen liittyen monia tutkimusartikkeleita, tiivistänyt niiden ajatuksia ja tehnyt omaa tutkimusta graduni parissa aiheeseen liittyen. Jotta sinun ei tarvitsisi tehdä samanlaista pohjustustyötä ymmärtääksesi kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin käsitettä, kerron lyhyesti havainnoistani.  

Hyvinvointi on käsite, joka liittyy elämänlaatuun. Elämänlaadulle on olemassa useita erilaisia määritelmiä, mutta jokainen niistä liittyy jollain tapaa yksilön hyvinvointiin. Maailman terveysjärjestö, WHO on vuonna 1997 määritellyt elämänlaadun yksilön henkilökohtaiseksi kokemukseksi omasta hyvinvoinnistaan. Näin ollen elämänlaadussa on itse asiassa kyse ihmisen omasta hyvinvointikokemuksesta.

Elämänlaatu voidaan jakaa eri osa-alueisiin. WHO:n määritelmässä elämänlaatu jaetaan mm. fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen elämänlaadun osa-alueeseen. Elämänlaatu on siis laaja ja moniulotteinen käsite. Vastaavasti voidaan ajatella, että hyvinvointi on käsitteenä yhtä laaja ja moniulotteinen. Kun puhutaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, puhutaan siis laajasti yksilön hyvinvointikokemukseen vaikuttavista tekijöistä. Kyse ei siis ole vain yksittäisestä hyvinvoinnin tai elämänlaadun osa-alueesta.

Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin käsitettä käytetään hyvin väljästi ja uskaliaasti. Olisi kuitenkin tärkeää ja tarpeellista pystyä tarvittaessa perustelemaan 1) miksi käsitettä käytetään 2) mitä sillä tarkoitetaan ja 3) miten käsitteen käyttö perustellaan.

Minä puhun kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista omien palvelujeni yhteydessä useamman syyn yhteissummana. Haluatko kuulla miksi?

Yritykseni pääpaino on liikuntapalveluissa: yksilöllisessä liikuntavalmennuksessa ja liikuntaneuvonnassa, ryhmäliikuntaohjauksissa ja (pian) verkkovalmennuksissa. Liikuntaharjoittelun on todettu vaikuttavan elämänlaatuun useammalla eri elämänlaadun osa-alueella. Näin ollen liikuntaharjoittelu ei pelkästään paranna fyysistä hyvinvointikokemusta, vaan sillä on vaikutuksia myös esimerkiksi psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin osa-alueisiin. Lisäksi olen erikoistunut erityisesti niin kutsuttuihin holistisiin liikuntamuotoihin (pilates & jooga), joiden tarkoituksena on vaikuttaa kehoon ja mieleen. Koska yhdistän ohjaustunteihini vielä erilaisia tietoisuusharjoituksia, holistinen vaikutus korostuu harjoitustunneillani.

Nyt minun tekisi mieli käyttää kulunutta mainoslausetta ja jatkaa eikä tässä vielä kaikki! Olen liikunnan ammattilainen: olen käynyt pitkiä lajiohjaajakoulutuksia ja valmistun pian terveystieteiden maisteriksi liikuntalääketieteen pääaineesta. Mutta sen lisäksi olen myös paljon muuta: olen loppuvaiheen psykologian maisteriopiskelija ja vuonna 2010 valmistunut teologian maisteri. Minulla on siis maisteritason yliopistokoulutusta kolmelta eri alalta, jotka edustavat elämänlaadun suhteen osa-alueilta fyysinen, psyykkinen ja henkinen. Lisäksi erityisesti teologian ja psykologian opinnot ovat koulineet minua vahvasti vuorovaikutuksen ja viestinnän keinoihin, joten tältä osin myös sosiaalinen elämänlaadun osa-alue on ollut vahvasti yliopisto-opinnoissani läsnä.

Teoriatason tietämyksestä ei kuitenkaan ole juurikaan hyötyä, jos osaamista ei ole voinut/ei voi siirtää käytäntöön: aiempi työhistoriani on evankelisluterilaisen kirkon parissa (arvokasta ja monipuolista työkokemusta elämään ja elämänlaadun eri osa-alueisiin liittyen) ja vuodesta 2013 lähtien olen pyörittänyt omaa yritystäni – siis toisin sanoen pystynyt siirtämään myöhempien opintojeni tiedon heti yritystasolla käytäntöön. (Ja miten odotankaan tulevaa kesää ja sitä, kun viimein laajennan yritystarjontaani vuorovaikutuksen ja psyykkisen valmennuksen saloihin!)

Niinpä, yhteenvetona kaikelle tälle: Kokonaisvaltainen hyvinvointi on käsitteenä laaja ja sen käytössä tulisi huomioida käsitteen moniuloitteisuus. Kokonaisvaltainen hyvinvointi edellyttää aina useamman eri elämänlaadun osa-alueen huomioimista ja ymmärtämistä. Ja mitä omaan nimitykseeni tulee, niin nyt, 6v yritykseni perustamisen ja satojen yliopistoissa kerrytettyjen opintopisteiden jälkeen, uskallan nimittää itseäni kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin asiantuntijaksi.