logo
lauantai, 25 helmikuu 2023 16:59

Vaatimusten aallokossa

 

Työpäivä, lasten haku, kuskaukset, harrastukset, iäkkäiden vanhempien asioiden hoito. Pankkiasiat, kodin remontti, auton huolto. Ystävän auttaminen, sisarusten ongelmat, lastenlasten tilanne. Oma heikentyvä terveys, huoli jaksamisesta, yksinäisestä vanhuudesta.

Nykypäivän vaatimusten lista on pitkä. Ei tunnu olevan väliä sillä, elääkö niin sanottujen ruuhkavuosien keskellä, - vuosissa tuntuu iästä ja elämäntilanteesta huolimatta olevan ruuhkaa. Jotenkin pitäisi tehdä enemmän, suorittaa tehokkaammin, olla monessa paikassa, täyttää jokaisen vaatimukset. Luppoajalle tai tylsistymiselle ei jää tilaa, aikaa tai edes jaksamista. Nykymaailma tuntuu olevan tältä osin rikki. Ikään kuin tehokuuden lumossa olisimme unohtaneet olevamme vain rajallisia, ei-supervoimilla varustettuja, inhimillisiä ihmisiä. Onko ihmekään, että kaiken tämän keskellä jaksaminen loppuu tai ruuhkaelämän mielekkyys ja merkityksellisyys heikkenee?

Työterveyspsykologin vastaanotolla lisääntyvät ja runsaat vaatimukset ovat läsnä lähes jokaisessa tapaamisessa. Miten löytää aikaa tai edes jaksamista väljyydelle, jos jokaisena hetkenä joku vaatii enemmän ja enemmän? Ei kiireen ja vaatimusten uuvuttamalle ihmiselle voi alkaa saarnata palautumisen tärkeydestä, jos jokainen hetki tuntuu olevan taistelua pinnalla pysymisen puolesta. Tällaisessa elämäntilanteessa palautumista hehkuttavat artikkelit tai postaukset tuntuvat lähinnä tahalliselta ärsyttämiseltä tai utopistiselta hehkuttamiselta, jolla ei ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa.

Mitä vaatimusten aallokossa sitten voi tehdä? Miten pysyä pinnalla? Miten etsiä reittiä rauhallisempaan ympäristöön?

Ensiksi, huokaise. Hengitä muutaman kerran sisään ja ulos. Suuntaa huomio kehoosi ja tunnista, miten ilma virtaa sisällesi ja ulos. Tunnista, että juuri nyt, tässä hetkessä, sinulla ei ole hätää. Juuri nyt, tässä hetkessä, kukaan ei vaadi sinulta mitään.

Rauhallisuus ja oman mielen rauhoittaminen on välttämätöntä, jotta on edes teoreettinen mahdollisuus katsoa tilannetta hieman kauempaa. Aallokon keskellä ei voi nähdä muuta kuin ympäröivät aallot – tarvitaan etäisyyttä, jotta voi edes hahmottaa, millä suunnalla olisi tarjolla tasaisempaa eloa.

Kun oma mieli on rauhallinen ja kehokin levollistunut, tarkastele elämäsi kokonaistilannetta kriittisesti ja avoimin mielin. Onko jotain, millä voisit helpottaa taakkaasi? Voiko esimerkiksi lapsia vastuuttaa enemmän kodin yhteisissä töissä? Onko jokainen arjen meno välttämätön? Voiko läheisistä huolehtimisen taakkaa jakaa? Voitko kieltäytyä jostain kokonaan?

Keskity asioihin, joihin voit vaikuttaa ja ota huomioon kaikki ne pienetkin vaikuttamisen keinot, jotka on helppo sivuuttaa kokonaan. Tiedosta kuitenkin, että elämässäsi voi olla asioita, joihin et voi vaikuttaa. Tällöin on hyvä sanoittaa tilanne omassa mielessä ja muistuttaa itseä siitä, että tilanne on nyt tämä, mutta on epätodennäköistä, että tilanne jatkuisi aina samanlaisena. Keskity asioihin, joihin voit vaikuttaa sen sijaan, että märehtisit kaikkea sitä, mihin et voi vaikuttaa.

 Asiat joihin en voi vaikuttaa ja joista en voi päättää

Mieti, miten voisit tukea jaksamistasi tässä elämäntilanteessa näiden realiteettien keskellä. Onko työpäivän tauotus kunnossa? Muistathan lyhyet mikrotauot? Miten huolehdit kehon rauhoittumisesta? Tarvitseeko yöunesi korjaavia liikkeitä? Entä ruokavaliosi?

Valitse 1-2 keinoa, joilla lähdet tukemaan jaksamistasi. Älä edes yritä räjäyttää koko pottia kerralla kuntoon – tällä saat vain itsesi väsymään ja muutoksen toteuttamisen epäonnistumaan. On ihan ok keskittyä pieniin, itselle mieluisiin muutoksiin, jos ne auttavat sinua jaksamaan paremmin. Totaalisen elämänmuutoksen ehtii tehdä sitten myöhemminkin.

Nukahdanko Nukunko heräilemättä

Lopuksi, tarkista elämäsi sisältö ja suunta. Elätkö omien arvojesi mukaista elämää? Teetkö asioita, joita pidät aidosti tärkeänä? Toteutatko omia sisäisiä toiveitasi ja tarpeitasi - vai elätkö ulkoisten vaatimusten viitoittamaa elämää? Suoritatko asioita, koska pitää – vai koska haluat?

Pysähdy hetkeksi omien arvojesi äärelle. Listaa, mitkä asiat ovat sinulle aidosti tärkeitä. Pohdi esimerkiksi, millainen työntekijä, ystävä, läheinen, vanhempi, puoliso tai sisarus haluat olla. Vertaa, onko tuon ideaalitilanteen ja tämänhetkisen tilanteen välillä eroa. Jos näin on, voit miettiä miksi ja miten eroa saisi kavennettua. Omien arvojen tiedostaminen auttaa suuntaamaan omaa elämää ja tarvittaessa karsimaan sellaista, joka ei vastaa sisäisiä arvoja.

Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä

Vaatimusten aallokkoa saa tuskin kesytettyä hetkessä – tuskin se on hetkessä syntynytkään. Keskity siis pieniin asioihin, joilla kestät tämän hetken ja jotka voivat viitoittaa tietä tyynemmille vesille. Hyväksy kuitenkin se, että joskus myrsky kestää aikansa. Onneksi useimmiten myrskyn jälkeen tulee tyven – edes hetkeksi.

Published in Blogikirjoitus

Kalenterin päivät ovat täynnä sovittuja tapaamisia, mieli täyttyy tekemättömistä töistä, leppoisaa ja tylsää hetkeä ei ole näköpiirissä. Joskus elämä menee hieman liian lujaa eteenpäin. Tehtävää on paljon, mutta aikaa on vähän. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että kalenteri täyttyisi ikävistä asioista, sillä myös mukavat ja odotetut asiat voivat viedä kalenterista liikaa tilaa ja hengästyttää.

Mutta mitä jos vauhti kasvaa liian suureksi? Entä jos tekemistä on niin paljon, että kroppa käy koko ajan yhä suuremmilla ylikierroksilla, ajatukset juoksevat kuin ravihevoset kilparadalla ja unikin on muuttunut yhtä rikkonaiseksi kuin amerikkalainen tv-lähetys parhaimpaan mainosaikaan?

Nimetön suunn.malli

Kalenteria täyttävien asioiden mukavuudella tai ikävyydellä ei ole merkitystä silloin, jos aikataulut täyttyvät näistä sitoumuksista liiaksi. Jokaista vuorokauden tuntia tai minuuttia ei kannata järjestää mahdollisimman tehokkaasti ja tuottavasti, sillä ihminen tarvitsee myös tyhjiä hetkiä. Siis sellaisia hetkiä, jolloin on aikaa istua sohvalla ja tuijottaa takkatulta, samoilla metsässä kuuma kaakaotermari repussa tai taiteilla pihamaalle lumienkeleitä – ihan vain siksi, koska juuri nyt teki mieli pyöriä lumihangessa.

Jos palautumiselle ei ole varattu riittäväksi (tai ollenkaan) aikaa, keho ja mieli virittyvät liian kovaan vauhtiin. Loputon tehtävälista tai liian aikataulutettu elämä pitävät yllä elimistön stressijärjestelmiä ja voivat johtaa erilaisiin fysiologisiin reaktioihin, kuten kohonneeseen leposykkeeseen, sykevälivaihtelun kaventumiseen tai liikahengitykseen. Myös mieli väsyy jatkuvan kuormituksen alaisena, ja seurauksena voi olla esimerkiksi lisääntynyttä ärtyneisyyttä, alakuloisuutta tai unen laadun heikentymistä. Ja mikä petollisinta, ihminen ei välttämättä itse huomaa näitä muutoksia tai edes tiedosta elämän kokonaisuudessaan menevän liian lujaa eteenpäin. Jatkuvaan ylinopeuteen nimittäin turtuu, eikä vauhdin kuluttavaa vaikutusta huomaa – ennen kuin sisäisten voimavarojen kannalta ollaan jo reippaasti miinuksen puolella.

Vauhtiin turtuujpg

Mitä sitten voi tehdä, jos vauhtia on jo aivan liikaa? Muista hengittää. Hengityksen tietoinen rauhoittaminen vaimentaa elimistön stressireaktioita ja toimii hätäensiapuna siinä vaiheessa, kun vauhtimittari hipoo hälyttäviä rajoja. Kun kuormittava tilanne sitten lopulta hellittää ja elämä ympärilläsi rauhoittuu, tee tietoisia korjausliikkeitä arkeesi. Karsi, vähennä ja rajaa. Priorisoi ja delegoi – vaikka se tuntuisikin aluksi vaikealta ja vastenmieliseltä tehtävältä. Tehtävälistojen lyhentämisellä ja aikataulujen raivaamisella estät vauhtiöverit tulevaisuudessa.

Jotta elämäsi vauhti pysyisi maltillisena, vaali palautumista osana arkipäiviesi rutiineita. Palautumiseen panostamisen ei tarvitse tarkoittaa tunnin meditaatiohetkeä tai joka aamuista 30 minuutin kynttilänliekin tuijottelua (toki se voi sitäkin olla), sillä jo lyhytkestoinen, säännöllinen rauhoittuminen edistää palautumista. Esimerkiksi mindfulness-harjoitukset, kehotietoisuusharjoitukset tai hengitysharjoitukset ovat erinomainen keino rauhoittaa sekä kehoa että mieltä. Hetkellinen vauhdin hiljentäminen antaa keholle mahdollisuuden palautua ja mielelle mahdollisuuden rauhoittua. Tämä parantaa jaksamista ja lisää voimavaroja tulevaisuudessa.

Hengitä sisään. Anna uuden voiman virrata sisällesi. Hengitä ulos

Sekä keho että mieli kaipaavat hetkiä, jolloin ei tarvitse pinnistää, tsempata tai pyrkiä parhaimpaansa. Kun annat itsellesi luvan vain olla, ilman sen suurempia suunnitelmia tai tavoitteita, annat itsellesi mahdollisuuden hengittää.  

Jos kaipaat säännöllisiin palautumishetkiin vinkkejä, tule mukaan Pysähdy ja näe itsesi -verkkokurssille. Kun muu maailma ympärillä lisää vauhtia, Pysähdy ja näe itsesi -kurssi hiljentää nopeutta ja pysähtyy tärkeimmän matkakumppanisi, oman itsesi, äärelle. Panosta palautumiseesi jo tänään, täältä pääset mukaan kurssille.

Published in Blogikirjoitus
keskiviikko, 01 tammikuu 2020 10:21

Kertakäyttökulttuuria vastaan

 

 Ostan. Kokeilen.
Unohdan kaappiin.
Ostan. Käytän.
Heitän menemään.
Ostan. Ostan. Ostan.

Kulutan ilman syyllisyyttä.
Käytän ilman omatuntoa.
Heitän pois, kun en enää tarvitse.
Vaihdan uuteen, koska haluan.

En sitoudu.
En näe vaivaa.
En korjaa.
En vaali, en hoivaa, en huolehdi.

Jumaloin mahdollisuuttani käyttää ja heittää menemään.
Ylistän kertakäyttöisyyttä.
Palvon lyhytikäisyyttä.

Kulunutta vuosikymmentä voisi nimittää kertakäyttökulttuurin kulta-ajaksi. Kuluttaminen, käyttäminen ja uuden ostaminen ovat nykyajan normeja. Vaikka pinnan alla kytee muutos parempaan ja ilmastoaktivismista puhutaan paljon, käytännön tottumukset maalaavat vielä toisenlaista kuvaa. On liian helppoa kokeilla ja heittää menemään. On liian houkuttelevaa olla sitoutumatta.

IMG 2890

Kertakäyttökulttuuri tuntuu toisinaan rantautuneen myös liikunta- ja hyvinvointialalle. Aloittaessani yritystoimintani vuonna 2013, asiakkaat sitoutuivat helpommin pitkäkestoiseen harjoitteluun. Oli itsestäänselvyys, ettei kehoon voinut vaikuttaa pysyvästi kerran, kahden tai edes kahdeksan harjoittelukerran aikana. Minun ei tarvinnut yritykseni alkuaikoina perustella, miksi kehonhallintaharjoittelu vaatii sitoutumista ja aikaa, tai miksi esimerkiksi pilateksen periaatteiden todellinen ymmärtäminen ei todellakaan onnistu yhden kurssin aikana. Nyt tilanne tuntuu olevan hieman erilainen.  Joskus tuntuu, että liian usein tahdotaan nopeita tuloksia – tai ainakin halutaan ymmärtää jo heti ensimmäisellä kerralla, miksi harjoittelussa noudatetaan tiettyjä perusperiaatteita. Sitoutuminen pitkäjänteiseen harjoitteluun tuntuu toisinaan liian kovalta vaatimukselta – tai lähes tulkoon mahdottomuudelta.

Asenneilmapiirin muutos on toisaalta ymmärrettävää, sillä, kuten niin monesti hehkutetaan, nykyaika on hektistä ja kiireistä. Väitän kuitenkin, että kiireen ja hektisyyden ei olisi pakko antaa kietoa limaisia lonkeroitaan jokaiseen elämän nurkkaan.

Keho ja mieli eivät noudata kiireen ja hektisyyden määräämää aikataulua. Kehonhallinnan parantaminen ei tapahdu yhden harjoituskerran tai edes yhden harjoituskurssin aikana. Jo pelkästään kehotietoisuuden kehittäminen – tai edes siihen tarvittavien pysähtymis- ja havainnointitaitojen buustaaminen, vaatii sitoutumista säännölliseen ja pitkäkestoiseen harjoitteluun. Jos ihminen on vuosien, tai vuosikymmenien ajan, juossut tukka hulmuten kiireestä toiseen, vain raahaten omaa itseään ja kehoaan mukanaan, miten tuo sama ihminen voisi edes muutaman harjoitustunnin aikana oppia hiljentämään tahtia ja havainnoimaan kehoaan – puhumattakaan kehonhallintataitojen kehittämisestä?

IMG 2891

Kehosi ei ole kertakäyttötavaraa. Kehoa et voi heittää menemään tai vaihtaa uuteen malliin halutessasi. Olet sidoksissa samaan kehoon koko elämäsi ajan. Eikä kehosi voi hyvin ilman pitkäkestoista sitoutumista ja hoivaamista. Samaa hoivaamista ja sitoutumista kaipaa myös mielesi.

Keho haluaa erottua kertakäyttökulttuurista. Se haluaa ja ennen kaikkea tarvitsee pysähtymistä, vauhdin hiljentämistä ja rentoutumista. Keho kaipaa tietoista työskentelyä, aktivoivaa harjoittelua ja ajatusten keskittämistä käsillä olevaan hetkeen. Keho ikävöi takaisin syvään ja parantavaan yhteyteen mielen kanssa – yhteyteen, jonka palauttaminen vaatii pitkäkestoista työskentelyä, jonka huoltaminen edellyttää säännöllistä harjoittelua ja jonka toimivuus muodostaa pohjan hyvinvoinnillesi.

Kertakäyttökulttuuri kuluttaa, käyttää ja heittää menemään. Älä kohtele kehoasi kuin kulutettavissa olevaa tarjoustavaraa. Lähikaupassa ei nimittäin myydä uusia kehoja edes alennusmyyntien yhteydessä.

Kehonhallintataitojen ja kehotietoisuuden kehittäminen vaatii aikaa. Edistyminen tapahtuu usein piinallisen hitaasti, ja yhden edistysaskeleen jälkeen eteen avautuu lukemattomia uusia kehityskohteita. Sitoutuminen pitkäjänteiseen harjoitteluun on kuitenkin ainoa mahdollisuutesi voida hyvin - ja juuri sitä mahdollisuutta janoavat myös kehosi ja mielesi.

IMG 2889

Anna siis keholle ja mielellesi uusi mahdollisuus – anna itsellesi mahdollisuus voida hyvin. Sitoudu ja anna aikaa. Älä oleta kaiken edistymisen tapahtuvan yhden kurssin, tai edes yhden harjoitteluvuoden aikana. Usko muutoksiin, joita et voi silmällä välittömästi erottaa. Luota harjoittelun voimaan, mutta älä odota saavuttavasi kaikkia edistysaskelia kerralla. Huolla ja hoivaa, pitkäjänteisesti ja kärsivällisesti - silloin annat itsellesi mahdollisuuden voida hyvin.

Published in Blogikirjoitus